Kauppakatu 19 – tontilla tapahtunutta
Toteutumattomia suunnitelmia
Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa Jyväskylän kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa nykyiselle Kauppakatu 19 tontille oli varattu paikka koulurakennukselle ja viereiselle Kauppakatu 21:n tontille oli tarkoitus sijoittaa asuintalo opettajia varten. Vuonna 1848, vain 11 vuotta kaupungin perustamisen jälkeen kyseisille tonteille suunniteltiin markkinapuoti- ja koulurakennus. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.
Pitkään tyhjillään olleet tontit houkuttelivat suunnittelijoita muuten valmiiksi rakennetussa kaupungissa. Kun kaupunginkirkon paikkaa pohdittiin, arkkitehti L.I. Lindqvist teki vuonna 1873 ehdotuksen, jossa uusi kirkko sijaitsi Harjun juurella ja koulutontit oli varattu puistoksi kirkolle johtavine käytävineen. Kirkko valmistui kuitenkin vuonna 1880 asemakaavan mukaisesti keskelle toriaukiota ja koulutontit säilyivät rakentamattomina 1880-luvun alkupuolelle asti.
Suuri tulipalo
Tulipalo riehui 2.2.1897 A.J. Girsénin konkurssipesän omistuksessa olleen tontin kadunvarsirakennuksessa. Tutkimukset tapauksesta alkoivat heti seuraavana päivänä. Tapahtumien kulku selvitettiin kaupunginviskaali Nikolai Geijtelin johdolla. Ote Jyväskylän Maistraatin pöytäkirjasta 3.2.1897:
Lue pöytäkirja
§1 Kaupunginviskaali Nikolai Gejtel esille tuli ja antoi Maistraattiin näin kuuluvan poliisitutkintopöytäkirjan ”Pöytäkirja, joka tehtiin alempana mainittavaa tulipaloa koskevassa poliisi kuulustelussa Jyväskylän kaupungin poliisikamarilla helmikuun 4. päivänä 1897. Läsnä olivat Wankilan vahtimestari Aleksander Michelson ja Poliisikonstaapeli Sakari Tapper.
Sen johdosta, että viime yönä noin kello ½ 4 aikaan tuli oli päässyt valloilleen tämän kaupungin kolmannessa neliössä Kauppakadun varrella sijaitsevassa talossa N:o 36, jonka talon omivat Kauppatoiminimi A.J. Girsénin konkurssipesä sekä Kauppias Alfred Jeremias Girsén vainajan alaikäiset tyttäret Anna Ingrid ja Alice Ingeborg Girsén puoleksi kumpikin, ja joka talo on vakuutettu Suomen kaupunkien yleisessä paloapuyhtiössä N:o 13,459 kohdalla neljänkymmenen kolmentuhannen (43,000) markan arvosta, ja sanotun talon päärakennuksessa, johon oli sijoitettu Ravintoloitsia Nikolai Wahlgrenin ravintola, kuulustelin minä saadakseni selville syytä tulipaloon seuraavia henkilöitä, jotka kertoivat:
1 Poliisikonstaapeli Kaarle Uljas: että todistaja oli yövahdissa seuraavan todistajan Palovartia Kaarle Sellmanin kanssa sekä käveli kaupunkia, kuten tavallisesti aina noin kello 2 saakka, jolloin todistaja meni Wahlgrenin ravintolaan keittiöön ja sai siellä lasillisen teetä keittiössä työskentelevältä palvelustytöltä Alma Rantaselta sekä lähti pois teen juotuansa noin kello 2,20; ettei keittiössä todistajan tullessa sinne ollut muita kuin todistaja Alma Rantanen, vaan pian tuli sinne todistaja Keittiäjätär Sofia Nyman kynttilä kädessä ja jatkoi samalla kulkuaan ravintolan koridooriin, josta Nyman ei ollut vielä palanut, kun todistaja lähti pois; että todistaja ja Sellman, joka sillä välin oli seisonut talon edustalla kadulla, sitten kävelivät hiljakseen Kauppakatua kaupungin pohjoispäähän ja sieltä Rantakadulle, johon oli kulunut noin tunnin aika, sillä vähää ennen kello neljää alkoi kuulua palokellon soittoa asehuoneelta ja kohta sen jälkeen myös kirkon tornista, jolloin todistaja riensi kaupungin palonmestarin luo ja Sellman asehuoneelle; sekä ellei todistaja mainitussa keittiössä ollessaan huomannut mitään palokäryä, eikä myöskään, että keittäjätär Nyman olisi ollut väkijuomain liikuttamana.
2 Palovartija Kaarle Sellman: samoin kuin todistaja Uljas mikäli hänen todistuksensa koskee heidän yhdessä oloansa, lisäyksellä, ettei todistaja talon edustalla seisoessaan huomannut mitään tulen merkkiä sieltä.
3 Palvelustyttö Alma Rantanen tästä kaupungista: että tuli hotelliin palvelukseen Marraskuun 5 päivänä 1896; että todistaja oli ravintolan keittiössä vielä noin kello 2 aikaan yöllä työssä, kun Uljas tuli sinne ja sai todistajalta lasillisen teetä, jonka todistaja oli hiukan lämmittänyt hellissä vielä silloin löytyvällä vähäisellä hiiluksella, vaan tuli hellistä oli lopetettu jo noin ½ 1 aikaan, että todistaja Uljaan juodessa teetä kulki todistaja Nyman kynttilä kädessä keittiön lävitse koridooriin, jossa hän viipyi niin kauan että todistaja, kun todistaja Uljas noin ¼ tunnin istuttuaan oli lähtenyt pois ennätti sammuttaa lampun ja mennä keittiöstä siihen huoneeseen, jossa hän makaa palveliain Nymanin, Maria Rönnqvistin ja Ida Wilppusen kanssa, tuntematta todistaja silloin mitään palokäryä keittiössä tahi muualla; että todistaja meni sitten heti maata todistaja Wilppusen viereen, joka oli mennyt maata jo noin kello 12 aikaan; että todistaja arvelee todistaja Nymanin viipyneen poissa makuuhuoneesta noin puoli tuntia, sekä tämän olleen juovuksissa jo keskiyön aikaan; sekä että todistaja sitten noin puolen tunnin kuluttua heräsi todistaja Rönnqvistin huutaessa, että tuli on päässyt irti keittiössä, jonka todistaja näkikin olevan täynnä savua, vaan tulta ei sieltä näkynyt.
4 Keittäjätär Sofia Nyman Turun kaupungista: että todistaja lähti työstään hotellin keittiöstä pois noin ¼ vailla 2 ja suljettuaan ruokahuoneen meni makuhuoneeseen ja jäi keittiöön silloin todistaja Rantanen yksin astioita puhdistamaan, vaan tulta ei sinne jäänyt muualle kuin kattolamppuun; että todistaja palasi keittiöön noin puolen tunnin jälkeen kynttilä kädessä, jolloin siellä oli todistaja Uljas ja meni lävitse koridooriin ja sieltä koridooriin toisessa päässä olevaan klosettiin; että kun todistaja noin neljännestunnin kuluttua palasi sieltä, oli keittiö aivan pimeä eikä sieltä tuntunut palokäryä, ja todistaja Rantanen oli pannut maata makuhuoneeseen; että todistaja myöskin sitten kohta pani maata, olematta silloin tai aikaisemmin väkijuomilta liikutettuna, ja herätti hänen todistaja Rönnqvist sitten ilmoittaen, että valkea oli talossa irti; ettei todistaja käynyt missään muualla kynttilällä kuin klosetissa, vaan, arvelee todistaja tulen päässeen irti halkeamasta keittiön uunissa, jonka todistaja arvelee olleen huononlaisen; sekä että kun todistaja viime Lokakuun 20 päivä tuli hotelliin palvelukseen, huomautti hän, että keittiön uuni oli rikkinäinen, jolloin siihen kohta pantiin uusi helli ja muuria korjattiin sitä kuitenkaan kokonaan alasrepimättä.
5 Neiti Maria Rönnqvist Helsingin kaupungista: että on palvellut hotellissa noin kuukauden ajan; että todistaja pani maata viime yönä noin kello 1 ¼ eikä silloin enää koko rakennuksessa ollut valveilla muita kuin keittiössä todistajat Rantanen ja Nyman, joka myös yhtä aikaa tuli makuhuoneeseen; että todistaja siten kohta pani maata ja nukkui, eikä herännyt ollenkaan ennenkun kello ¼ 4 aamulla, jolloin todistaja Nyman oli jo juovuksissa eikä Nymanin vuodekaan näyttänyt siltä, että siinä olisi maattu; että Nymanin vuoteen vieressä tuolilla seisoi kaksi palavaa kynttilää, jotka Nyman sammutti, kun huomasi todistajan heränneen, että todistaja sen jälkeen kohta kuuli ohuen seinän lävitse keittiöstä outoa ritinää aivan kuin kuusia olisi palanut, ja arvasi silloin tulen olevan irti siellä, jolloin huutamalla herätti todistajat Rantasen ja Wilppusen, sekä todistaja Aurora Kuntzin, joka makasi viereisessä huoneessa; sekä että kun todistaja sitten avasi oven keittiöön, tuli sieltä vastaan sakea savu, joten sinne enää oli mahdoton tunkea, vaan mitään tulta sieltä ei näkynyt, ja on se todistajan vakaumus, että tuli oli päässyt irti keittiön uunista.
6 Palvelustyttö Ida Wilppunen, tästä kaupungista: että tuli palvelukseen Hotelli Wahlgreniin Marraskuun 3 päivänä 1896; että todistaja pani maata ja ½ 1 aikaan yöllä ja nukkui samalla vuoteella kuin todistaja Rantanen siksi kun todistaja Rönnqvist rupesi huutamaan, että tuli oli irti, jolloin todistaja nousi ylös ja aikoi mennä keittiöön, mutta oli keittiö jo silloin täynnä savua, vaan tulta ei näkynyt sieltä; ettei todistaja Nyman ollut juovuksissa silloin, kun todistaja pani maata eikä todistaja herätessäänkään huomannut hänen olleen sitä; että keittiön uunia kerran viime syksynä korjattiin; sekä että todistaja arvelee tulen pääseen irti sanotun muurin halkeamasta.
7 Leski Aurora Kuntzi, tästä kaupungista : että todistaja oli tilapäisesti apulaisena hotellissa ja pani maata kello ¼ vailla 1 yöllä siihen pieneen huoneeseen, joka on keittiön viereinen, ja makasi siihen asti kun keittiöstä rupesi kuulumaan tulen ritinää ja vähäisiä paukahduksia, vaan oli todistaja jo silloin valveilla, kun todistaja Rönnqvist tuli huoneeseen huutaen tulen olevan irti; että todistaja sitten katsoi keittiöön, joka oli täynnä savua, vaan tulta sieltä ei näkynyt; että todistaja tietää keittiön uunin rikkinäisyydestä ja korjaamisesta samaa kuin todistaja Nyman; sekä ettei todistaja tiedä oliko todistaja Nyman juovuksissa vai ei.
8 Renki Otto Tiberg, tästä kaupungista ja 9 Renki Herman Korpela, Jyväskylän pitäjästä ja kylästä,: että todistaja Kuntzi noin kello 4 aikaan aamusella herätti todistajat, jotka nukkuivat talon toisessa rakennuksessa, ja kun todistajat kohta tulivat ulos oli ravintolarakennuksen kyökin puoli täynnä sakeaa savua vaan ilmitulta ei vielä näkynyt laisinkaan; sekä että keittiön uuni viime Marraskuussa oli ollut rikki ja oli siihen silloin pantu uusi helli, ja uunia muutoin korjattu vaan uudestaan uunia ei tehty; ja
10 Ravintoloitsia Nikolai Wahlgren, tästä kaupungista: että todistaja pani maata noin kello 1 aikaan yöllä omaan huoneeseensa, joka on ylempänä mainitun todistaja Rönnqvistin viereinen, ja heräsi todistaja sitten noin ¼ 4 aikaan aamulla siitä että todistaja tahi todistaja Kuntzi huusi tulen olevan irti keittiössä, jolloin savu jo tunkeutui todistajan huoneeseenkin; että keittiön uuni oli viime syksynä rikki ja panetti todistaja silloin siihen uuden hellin ja korjautti uunia muutenkin yleensä, jonka jälkeen ei ole kuullut, että uuni olisi ollut rikki; sekä ettei todistaja tiedä, oliko todistaja Nyman viime yönä juovuksissa vai eikö.
Sitä paitsi on kahdeksasta hotellissa viime yönä majailleesta matkustavaisista Kauppamatkustaja Frans Holmberg Helsingin kaupungista minulle kertonut, että hän, joka oli hotellissa asuttavakseen saanut huoneen, jonka yksi seinä rajoittui keittiötä ja sen uunia vastaan, pieni ¾ metriä leveä garderoobi välillä ainoastaan, heräsi siitä, että mainitussa seinässä, jota pitkin hänen vuoteensakin oli asetettu, kuului outoa ritinää ja pauketta; ja kun Holmberg unestaan paremmin selvisi, näki hän seinässä ylempänä jo ilmitultakin. Kovasti säikähtyneenä riensi Holmberg, saatuaan vähän vaatteita yllensä, herättämään toisia matkustavaisia ravintolassa.
Paikka ja aika kuten yllä Nikolai Gejtel Kaupunginviskaali, jonka julki luettua kaupunginviskaali Gejtel sanoi, että kun tulipalo oli syttynyt yöllä vasten tämän Helmikuun 2 päivänä talossa n:o 36, missä Ravintoloitsia Nikolai Wahlgrenin hoitama ravintola ja kestikievari sijaitsivat ja tykkänään hävittänyt mainitun talon rakennukset ja osaksi lähellä olevien talojen N:ot 35 ja 37 rakennuksia, niin pyysi kaupunginviskaali Gejtel, että mainitun tulipalon johdosta Maistraatin edessä tutkinto toimitettaisiin ja sanoi sitä vasten, tänne kutsuttaneensa alempana mainitut poliisitutkinnossa kuulustamansa henkilöt, jotka erikseen Maistraatin eteen kutsuttuina asiassa kuultuina kertoivat:
1 Poliisikonstaapeli Kaarle Uljas: samoin kuin poliisitutkinnossa lisäyksellä puheenjohtajan tekemän kysymyksen johdosta, että keittiössä, jossa paloi kattolampussa valkea ja jossa oli vähäinen hiillos hellin uunissa ei tuntunut minkäänlaista savunkäryä todistajan siellä ollessa; että kun todistaja meni pytingin pään ohitse kadulle näki hän klosetin akkunasta valkeata, josta syystä luulen että keittäjätär Sofia Nyman oli siellä.
2 Palovartia Kaarle Sellman: aivan samoin kuin poliisitutkinnossa.
3 Palveluspiika Alma Rantanen: samoin kuin poliisitutkinnossa lisäyksellä, ettei todistaja enää päässyt kyökin kautta ulos, kun se oli täynnä haikua ja valkeaa, vaan täytyi hänen kiertää Herra Wahlgrenin asuttavana olevan huoneen kautta huoneeseen n:o 2, ja sieltä ulos menevää käytävään myöten kadulle, että todistaja mennessään otti herra Wahlgrenin huoneesta kaksi piirongin loota ja sylekkeen vaatteita, jotka vei ulos; ettei kyökissä tuntunut mitään haikua, kun todistaja meni maata ja että Sofia Nymanilla, kun hän palasi makuuhuoneeseen oli palava kynttilä kädessä.
4 Keittäjätär Sofia Nyman: samoin kuin poliisitutkinnossa sekä vakuutti, ettei hänen kauttaan ja hänen kynttilästään tuli irti päässyt, ettei todistaja makuuhuoneeseen mennessään tuntenut mitään kyökissä haikua.
5 Neiti Maria Rönnqvist kertoi myöskin aivan samoin kuin poliisitutkinnossa, lisäyksellä, että kun todistaja raotti kyökin ovea ei hän huomannut siellä mitään tulta, vaan oli kyökki aivan täynnä savua.
Sofia Nyman uudelleen sisään kutsuttuna ei voinut Maria Rönnqvistin todistuksen johdosta kuultuna kieltää, ettei hänellä ehkä ollut valkeata, mutta ei muistanut olleensa silloin enään valveilla, kun Maria Rönnqvist heräsi ja kielsi olleensa juovuksissa.
Maria Rönnqvist, puheenjohtajan siitä tekemän kysymyksen johdosta lisäsi, että kauppamatkustaja Frans Holmberg Helsingin kaupungista, joka asui salin takana keittiön viereisessä huoneessa, mistä kaksinkertainen ovi johti keittiöön, kertoi todistajalle heränneensä ensimmäisenä hotellissa olleista matkustajista ja herättäneensä muut matkustajat lyömällä heidän huoneidensa oville sekä että Holmberg oli lyönyt koridorrin ja kyökin väliselle ovellekin, jolloin siinä oleva lasiruutu, joka oli peitetty verholla, oli särkynyt, vaan ettei valkeata ollut näkynyt kyökistä koridooriin.
6 Palveluspiika Ida Wilppunen: samoin kuin poliisitutkinnossa
7 Leski Aurora Kuntzi: aivan samoin kuin poliisi kuulustelussa, lisäyksellä, että hänen vakaumuksensa on, että Sofia Nyman ei ole saattanut tulta irti vaan on se päässyt kyökin muurista ja kytemällä syttynyt; että todistaja oli herättänyt herra Wahlgrenin, joka nukkui ja jonka huoneessa paitsi häntä oli kaksi matkustajaa.
8 Otto Tiberg; ja 9 Herman Korpela; kertoivat aivan samoin kuin poliisitutkinnossa, Herman Korpela lisäten, että hänen vakaumuksensa on se, että tuli oli päässyt irti kyökin uunista ja jollakin tavalla kytemällä välikatossa sytyttänyt sen, koska kun todistajan piti mennä vinnille, ei voinut sinne enää mennä, kun se oli täynnä haikua; että todistaja oli kuullut Muurari Kaarle Koivistoisen, joka viime syksynä oli käynyt kyökin uunin korjaamassa, lausuvan, että uuni oli heikko ja olisi oikeimmittain aivan uudesta tehtävä, mutta että hän luuli sen kumminkin talven yli kestävän.
10 Ravintoloitsija Nikolai Wahlgrén kertoi aivan samoin kuin poliisikuulustelussa lisäyksellä, että hän nyttemmin on tullut siihen luuloon, että tuli on päässyt irti kyökin uunin palomuurista kytemällä, katsoin siihen, että kyökki ja huoneet olivat täynnä savua ennen kuin ilmivalkea näkyi. Tutkinnon näin tapahduttua, pyysi kaupunginviskaali Nikolai Gejtel otteen pöytäkirjasta; merkittiin aika ja paikka kuin edellä.
Maistraatin puolesta: Joh. Castrén
Ilmoitus paitsi kellarista palon jälkeen olevista jäännöksistä. Joukko palaneita hirsiä, kiviä, rautapeltiä ja muuta rautaromua sekä tiilikiviä. Paikka ja aika kuin yllä.
Fredrikson A. J. Girsénin konkurssipesän puolesta
Wilh. Wessman A.J. Girsénin lasten holhooja
Pohjoismaiden Osakepankki

Jyväskylän seminaarin 70-vuotisjuhlakulkue Pohjoismaiden Osakepankin talon kohdalla 1933. Keski-Suomen museo.
Tulipalon jälkeen tontin osti Pohjoismaiden Osakepankki, joka rakennutti paikalle koko tontin levyisen pankki- ja liiketalon. Vuonna 1919 rakennuksen ulkoasua muutettiin, sillä Lida Forsblomin menestyvä kangaskauppa tarvitsi suuremmat näyteikkunat. Myöhemmin samoissa tiloissa toimi vanha jyväskyläläinen yritys A. Niemeläinen O.Y. sekä monille tutuksi tullut Valion Baari. Rakennuksen erikoinen tunnusmerkki oli Kauppakadun varteen, talon toiseen päätyyn muurattu pankkiholvi.
Aallon kortteeri
Juuri takaisin koulukaupunkiinsa muuttanut vastavalmistunut arkkitehti Alvar Aalto asui jonkin aikaa Kauppakatu 19:ssä Hjordis ja Toivo Forsblomin vuokralaisena vuonna 1923. Nuoren arkkitehdin omaperäisyydestä kerrotaan erilaisia tarinoita. Kerran ollessaan ruokailemassa alakerrassa isäntäväen kanssa hän oli alkanut pahoitella, että oli pukeutunut pelkkään aamutakkiin. Tällöin samassa pöydässä istunut Toivo Forsblom oli valistanut Aaltoa: ”Hyvänen aika. Sinä olet koko viikon kulkenut aamutakissa.”
Valion Baari
Valion Baari Kirkkopuistoa vastapäätä oli Jyväskylän ensimmäinen jäätelöbaari. Nuoret ja lapsiperheet tulivat syömään jäätelöä ja ihmettelemään uuden tyyppistä baaria, jossa annokset noudettiin itse tiskiltä. 1960-luvun lopussa Valion Baari sai anniskeluoikeudet ja sen maine muuttui. Varsinkin iltaisin meno oli levotonta, kun nuoriso ravasi Kirkkopuistosta sisään ja ulos. 1950-luvulla avattu Valion Baari toimi 1980-luvulle saakka, jolloin sen paikalla avattiin ensin Keskimaan kahvila ja sitten ruokaravintola Rosso, joka toimii samalla paikalla edelleen.

Arkkitehti Knut Nylanderin suunnitelma liike- ja hotellirakennusta varten 1884. Jyväskylän kaupunginarkisto.