Kauppakatu 18 – tontilla tapahtunutta
Mecklenburgin blinit ja kaviaari
Kauppakatu 18:n puisessa kauppiaskartanossa toimi saksalaisen Carl Schultzin ravintola Hotelli Mecklenburg vuosina 1865–1867. Schultz mainosti ravintolaansa näkyvästi Koti ja Koulu -lehdessä kilpaillen Kauppakatu 11:ssä olleen Keski-Suomen Ravintolan kanssa. Mecklenburgin ruokalistalle kuului ilmoitusten mukaan mm. hanhenpaistia, porsaanpaistia, bliniä ja kaviaaria, tuoreita sardiineja, Lybeckin savutettuja sian lihoja ja songaa eli savustettua sampea. Jälkiruokana tarjoiltiin esimerkiksi konvehteja ja torttuja.
Tanssia ja soittoa Kauppakadun varrella
Vuonna 1870 Alfred Jeremias Girsen avasi ravintolan Kauppakadun ja Itäisen Torikadun, sittemmin Kilpikadun, nykyisen Kilpisenkadun, kulmaan. Girsenin ravintolasta muodostui pian liike- ja virkamiesten seurapiirien keskuspaikka, jossa tanssittiin, soitettiin, pelattiin ja pidettiin kokouksia. Paikkaa alettiin kutsua Seurahuoneeksi ja myöhemmin Vanhaksi Seurahuoneeksi erotuksena Vapaudenkadulle perustetusta Uudesta Seurahuoneesta.
Kauppiaskartano
Ennen nelikerroksista pankkitaloa Kauppakatu 18:ssa oli kaksi puutaloa. Niissä toimi Kansallis-Osake-Pankin lisäksi eri vaiheissa kestikievari ja neljä eri ravintolaa, rouva Ida Ståhlbergin Kukkaiskauppa, Kalle Hyytiäisen nahka- ja valjaskauppa, Aug. Hännisen kellosepänliike, A.V. Gröndahlin Kulta- ja Hopeasepänliike, Einar Keilanin Kello- ja Kultatavarain kauppa ja Kansan Vaatetus sekä Jyväskylän Keskus-Puvuston ja Mitro Oy:n liikkeet.
Maidon saattoi ostaa aluksi maanviljelijä Nestor Tammenoksan Kankaanpään maitokaupasta ja vuodesta 1907 lähtien Keski-Suomen Osuusmeijerin maitokaupasta. Liikemies Anton Fredrikson osti purettavaksi myydyn kulmatalon vuonna 1913 ja siirrätti sen pala palalta nykyiselle paikalleen Yliopistonkadulle.
Arkkitehdin kokonaistaideteos
Kansallis-Osake-Pankki oli valmistuttuaan vuonna 1915 suurin Kirkkopuiston ympäristön liike- ja asuinrakennuksista. Rakennuksen piirtänyt arkkitehti Vilho Penttilä suunnitteli myös valoisan pankkisalin hienot yksityiskohdat ja kalusteet.
Puhelinkeskus pihan perällä
1800-luvun lopussa yleistyneet puhelinlinjat kulkivat Kauppakatu 18:n piharakennukseen, jossa toimi puhelinkeskus. Kolme vuosikymmentä myöhemmin puhelinkaapelit kaivettiin katujen alle eikä kaupunkilaisten tarvinnut enää keskustella siitä, kuinka pahasti puhelinpylväät kenenkin mielestä rumensivat keskustaa vai olivatko ne vain positiivinen merkki kehityksestä.

Entinen puhelinkeskuksen talo purettiin uuden kerrostalon alta talvella 1938. Kuva Pekka Mitro. Pekka Mitron perikunnan kokoelma.
Pieni puotirakennus
Kilpisenkadun puolella pienoistornilla varustetussa omassa puutalossaan sijaitsi Talouskauppa Oy, josta saattoi “ostella kotimaisia makeisia ja tupakkaa monenmoista”.
Barbaari
Kansallis-Osake-Pankin talon toiseen kerrokseen perustettiin vuonna 1939 Jyväskylän ensimmäinen baari, jota kutsuttiin yksinkertaisesti nimellä Baari, Bar tai Barbaari. Baari ei juuri poikennut muista kahviloista muuta kuin sijaintinsa suhteen: se oli kaupungin ensimmäinen kahvila, joka ei sijainnut katutasossa. Baari-nimityksen se sai salissa olleesta baaritiskistä, joka ei kuitenkaan ollut käytössä.